Jäätikön jäljet- muinaiset merkit

Missä liikkuva jää on kuluttanut kallioperää siellä on ollut jääeroosiota. Mannerjäätikkö muovaa maisemaa. Sulamisvedet lajittelevat aineksen hiekaksi, saveksi ja soraksi jotka sulamisvesivirtojen avulla kasautuvat eri paikkoihin veden virtausnopeuden mukaan.

Jääkauden merkkejä ovat

• U-laaksot
• drumliinit
• silokalliot
• siirtolohkareet
• reunamuodostumat
• supat
• hiidenkirnut
• lustosavi
• harjut

Jäätikön jäljet- muinaiset merkit

Eroosio- liikkuvat voimat

Eroosio

• tarkoitetaan maaperän ja kallioperän kulumista aallokon, jään, tuulen tai veden kuljettaessa rapautumistuotteita paikasta toiseen
• pohjaeroosio= joki kaivautuu yhä vain syvemmälle ja sen reunoista alkaa tulla jyrkkiä, kuivilla alueilla se muodostaa kanjonin, mutta sateisemmilla alueilla maa-aines huuhtoutuu sadeveden mukana ja uoman reunat romahtavat massaliikuntojen vaikutuksesta jokeen ja näin muodostuu V-laakso
• sivueroosio=tämän vaikutuksesta joki alkaa mutkitella, koska veden virtaus kuluttaa jokea myös sivusuunnassa, voimakas virta kuluttaa uomaa tehokkaasti ulkokaarteesta ja samalla hitaampi virtaus kasaa sisäkaarteeseen ainesta hiekkasärkiksi
• delta= suisto, joka syntyy alueelle jossa joki laskee mereen ja haarautuu useiksi suuharoiksi

Aallot

• syntyvät, kun tuuli saa aikaan vesimolekyylien pystyliikkeen ja mitä pitkäkestoisempi ja voimakkaampi tuuli on sitä korkeampia aaltoja syntyy

Dyynit

• syntyvät, kun tuuli siirtää hiekkaa mukanaan ja kasaa sen "keoiksi"

Rapautuminen- kallio murenee

Rapautuminen tarkoittaa veden, ilman, lämpötilan muutosten tai eliöiden vaikutuksesta johtuvaa kiviaineksen hajoamista. Se onko kallioperä pehmeä vai kova vaikuttaa paljolti rapautumiseen- kova kallioperä rapautuu pehmeää hitaammin. Rapautumisen seurauksena muodostuu kivennäismaalajeja jotka sekoittuvat eloperäiseen ainekseen muodostaen maaperän.

Fysikaalinen eli mekaaninen rapautuminen

• kiviaines murentuu lämpötilan vaikutuksesta 
• suuret lämpötilan erot: aiheuttaa mm. sen, että lämpimässä mineraalit laajenevat ja kylmässä supistuvat ja se aiheuttaa jännitteitä eri mineraalikiteiden välille, lämpötilan suuret erot luovat kolmea erinlaista rapautumista; lämpörapautuminen, pakkasrapautuminen ja suolakiderapautuminen

Kemiallinen rapautuminen

• veteen imeytyneet hapot liuottavat kiviaineksen mineraaleja, hapot jotka ovat vedessä ovat peräisin maaperästä 
• pehmeät kivilajit kuten esim.kalkkikivi ovat alttiimpia kemialliselle rapautumiselle kuin esimerkiksi graniitti

Organogeeninen rapautuminen

• eliöiden aiheuttama
• ilmenee niin fysikaalisena kuin kemiaalisenakin rapautumisena
• esim. kasvien juuret kasvavat kallion halkeamiin siten, että kallio halkeaa, kasvien juurien erittämät hapot liukenevat veteen ja hapan vesi liuottaa kallioperää kemiallisesti

Massaliikunnnot

• maa- ja kiviaineksen liikkumista rinnettä alas painovoiman vaikutuksesta kutsutaan massaliikunnoksi
• maa aines voi lähteä liikkeelle erinäisin tavoin: virtaamalla, sortumalla, liukumalla tai vyörymällä
• liike on joko nopeaa tai hidasta
• nopeita massaliikuntoja ovat mm. kivivyöryt ja lumivyöryt
• massaliikuntojen syntyyn tarvitaan jokin laukaiseva tekijä kuten maanjäristys
• nopeat massaliikunnat johtuvat jurkillä rinteillä pelkästä painovoimasta  
• massalikuntojen riskiä lisää kasvillisuuden puuttuminen 

Magmaa ja maanjäristyksiä

Tuliperäisellä toiminnalla eli vulkanismilla tarkoitaan sitä, kun maansisäinen kuumuus purkautuu magmana eli sulanana kiviaineksena. Laava ,eli maan pinnalle virrannut magma, jähmettyessään muodostaa tulivuoria. Vulkaanisiin ilmiöihin kuuluu tulivuorien lisäksi vulkaaniset kaasupurkaukset ja kuumat lähteet.

Tulivuoria on kahdenlaisia

1. kerrostulivuoria eli ne muodostuvat päällekkäisistä vulkaanisen tuhkan ja laavan kerroksista. Esiintyvät tyypillisesti mannerlaattojen saumakohdissa, erityisesti alityöntövyöhykkeillä. Muodoltaan nämä tulivuoret ovat korkeita ja kartiomaisia. Kun kerrostulivuorien sitkeä laava muodostaa kraaterin eli purkausaukon suulle kovan kuoren tai "laavatupin" , sen alla magman ja vulkaanisten kaasujen paine pääsee kohoamaan ja lopulta paine räjäyttää "laavatupin" tieltään. Silloin vulkaanista tuhkaa ja kaasuja nousee korkeammalle ilmaan ja tulivuoren ympäristöön leviää vulkaanista tuhkaa ja pieniä jähmettyneitä vulkaanisia kiviä ja suurempia laavakimpaleita. Purkauksen jälkeen maahan satava tuhka jähmettyy useimmiten kevyiksi kiviksi. Vanhempi vulkaaninen tuhka on suotuisa alusta viljelylle ja sen vuoksi usein tulivuorien juurilla asustelee paljon ihmisiä.
2. Kilpitulivuoria eli ne muodostuvat basalttisista, emäksisestä laavasta joka on helposti juoksevaa ja nopeasti virtaavaa. Nämä tulivuoret ovat loivarinteisiä ja laakeita ja ne syntyvät mereisten laattojen saumakohtiin tai kuumien pisteiden päälle. Näiden tulivuorien purkaukset ovat melko rauhallisia ja niitä tapahtuu vain, jos vettä pääsee purkautumiskanavaan. Purkauksissa ei yleisimmin vapaudu tuhkaa,mutta laavaa voi suihkuta tuliverhoina maanpinnan yläpuolelle.

Maanjäristys

• tapahtuu, kun kallioperään varastoitunut jännitys ylittää kiviaineksen lujuuden 
• yleisimmin maanjäristyksiä tulee litofäärilaattojen reunoilla, mutta järistyksiä voi yhtä hyvin olla keskellä laattaakin
• kun laatat eivät pääse liikkumaan tasaisesti toistensa ohitse tai alitse, ne jumittuvat kiinni toisiinsa,laattojen väliseen jännitykseen ja sen nousemiseen vaikuttavat se mitä voimakkaampi niiden välinen liike on ja mitä pidemmäksi aikaa ne lukkiutuvat/jumiutuvat toisiinsa. Lopulta kallioperä antaa periksi ja murtuu ja jännitys vapautuu maanjäristyksessä
• pitkittäiset P-aallot eli primääriaallot etenevät maankuoren sisällä ja ne ovat hitaampia kiinteässä kalliossa ja nopeampia syvällä maan sulassa vaipassa
• poikittaiset S-aallot eli sekundääriaallot eivät läpäise sulia kerroksia maan sisällä ja ne ovat lähes puolet hitaampia kuin P-aallot
• on olemassa myös L-aaltoja jotka ovat pinta-aaltoja ja ne ovat melko hitaita, mutta ne aiheuttavat pahimmat tuhot. Niiden avulla voidaan määritellä tarkka järistyskeskus ja sen voimakkuus 

Geologinen kierto- kivikierrätystä

Maapallon kuori ja sen kivet koostuvat pääosin mineraaleista. Mineraalit ovat eri alkuaineiden muodostamia kemiallisia yhdisteitä. Malmimineraaliksi kutsutaan mineraalia, joka sisältää niin paljon metallia, että sen rikastaminen eli erottaminen on taloudellisesti kannattavaa. Sitten, kun mineraalit yhdistyvät kiinteiksi kappaleiksi muodostuu yksi kivilaji. Erilaisia kivilajeja on tuhansia ja ne muodostavat yhdessä kallioperän. Uutta maaperää syntyy jatkuvasti maapallolle ja vuorenpoimutusta tapahtuu myös jatkuvasti. Poimuvuoristot syntyvät litosfäärilaattojen törmäyskohtiin. Kivilajit luokitellaan magma- metamorfisiin tai sedimenttisiin kiviin kunkin syntymätavan perusteella.

Eroosio kuluttaa kallioperäämme ja siten tasaa pinnanmuotoja. Vanhat kilpialueet ovat tasoittuneet pinnanmuodoiltaan peneplaaniksi eli puolitasannoiksi.

Maa- kolmas kivi Auringosta

• alkuvaiheessa maapallo oli kuuma planeetta, jonka lämpötilaa nostivat jatkuvat meteoriittipommitukset ja maapallon sisäiset radioaktiivisten aineiden hajoaminen
• lämpötilan noustessa raskaammat aineet rauta ja nikkeli sulivat ja alkoivat vajota kohti Maan sisäosia ja samalla ne työnsivät kevyempiä aineita tieltään kohti Maan pintakerroksia
• meteoridipommituksen loputtua maapallon pinnalle syntyi litosfääri eli kiinteä kivikehä

Maan rakenne

• sisäydin
• ulkoydin
• vaippa
• mantereinen ja mereinen kuori

Maapallon kuorikerros ei ole täysin yhtenäinen vaan se koostuu erinäisistä litosfäärilaatoista jotka liikuvat eri suuntiin.Litosfäärilaattojen erkanemissaumoissa syntyy uutta mereistä kuorta ja törmäyssaumoissa vanhaa kuorta painuu alityöntönä astesnosfääriin, jossa se sittemmin sulaa. Litosfäärilaattojen reunamilla on yleisesti vulkanismia, vuorenpoimuttumista ja maanjäristyksiä.