Meret- lämmittävät ja viilentävät

Meret jaetaan yleisimmin valtameriin ja niitä pienempiin sivumeriin. Valtameriä ovat esim. Jäämeri, Tyynimeri ja Atlantti. Sivumeriä eli välimeriä ovat mm. Karibianmeri ja Välimeri. Sisämeret ovat sellaiset meret jotka ovat esim. kapeiden salmien välityksellä yhteydessä valtameriin. Tälläsia meriä ovat mm. Itämeri ja Mustameri.


Pinnanmuodoiltaan eli topografialtaan  merenpohja on yhtä vaihteleva kuin mantereen topografia. Keskisyvyys on valtamerissä noin 4000 metriä. Mannerjalusta reunustaa mantereita. Noin 200 metriin asti se viettää loivasti alaspäin, jossa se vaihtuu 4000 metrin syvyyteen asti viettäväksi  mannerrinteeksi. Merenpohjalla on melko tasainen syvänmeren tasanko. Valtamerien keskiselänteet sijaitsevat merien pohjalla kohdassa, siellä missä litosfäärilaatat erkanevat toisistaan.

Merivirrat jaetaan kahteen eri kategoriaan

• lämpimät merivirrat 

• kylmät merivirrat

 .
Osa tuulen liike-energiasta siirtyy kitkan avulla veden liike-energiaksi josta aiheutuu aallot . Vedenpinnan rikkoutumisen vuoksi tuuli tarttuu vesimolekyyleihin joka taas kasvattaa pieniä aaltoja suuremmiksi. Tyrkyiksi kutsutaan aallokkoa jossa harja kaatuu ja muodostaa vaahtopään, tässä aalto ei sinäänsä edes liikuta vettä ennen kuin harja kaatuu silloin vesi vasta liikkuu. Ristiaallokko on aallokko jossa kahdesta eri suunnasta tulevat aallot yhtyvät/kohtaavat. Useimmiten ristiaallokkoa esiintyy niemenkärkien edustalla.